Tarinakahvila – Berättarcafé på finska

Muistatteko sitä aikaa, jolloin lähdettiin iltakylään ja saatettiin istua koko ilta? Juttu luisti. Keskusteltiin, kerrottiin vitsejä ja tarinoita. Joku kutoi sukkaa tai kirjaili pöytäliinaa, toinen Korjasi polkupyörää tai teroitti sahaa. Sitten televisio valloitti lähes jokaisen kodin.

Edesmenneen kirjailijan Göran Palmin mielestä televisio tukki ihmisten suut ja sen myötä sosiaalinen kanssakäyminen väheni. Vastalääkkeeksi hän keksi tarinakahvilan. Se toimii vieläkin kuin rokote. Tarinakahvilasta (berättarkafé) muodostui vapaan kerronnan ja viihtymisen keidas. Ruotsinkielisiä kahviloita on järjestetty Ruotsissa jo vuodesta 1985. Vastaavanlaisia suomenkielisiä alkoi pulpahdella eripuolillaTukholman lääniä parikymmentä vuotta myöhemmin.

Tarinakahvilan idea perustuu vapaaseen ja vapaaehtoiseen kertomiseen. Jokainen kertoja päättää itse, kuinka tarkkaan hän haluaa kertoa tarinansa ja mitä hän haluaa korostaa tai jättää selvittämättä. Joku saattaa saada kahvin väärään kurkkuun ja pyrskäyttää osan vastapäätä istuvan vaatteille, toinen puraisee kieleensä tai kuivaa salaa kyyneltipan silmänurkasta. Joskus taas kaikki istuvat keskittyneinä ja yrittävät arvata tarinanlopun. Ehdoton kielto on, että tarinasta ei saa tehdä kysymyksiä. Kyselyt tehdään tauolla tai jälkeenpäin.

Toisten tarinoita kuunnellessa moni huomaa olleensa vastaavanlaisessa tilanteessa. Yksi sana ja joku muu asia herättää muistoja. Kuulija voi mieltää kuulemansa tarinan tiettyyn henkilöön, paikkakuntaan, työhön, ammattiin, matkaan, harrastukseen tai johonkin muuhun. Mitä enemmän kuulee ja kuuntelee toisia sitä muistuu mieleen kertomista muille. Ennen kaikkea voimme paremmin henkisesti. Jokaisen elämä on tarinan arvoinen.

Koronan riehuessa, eri puolilla maata on kokeiltu tarinakahvilaa netissä. Se toimii yhtä hyvin verkossa kuin pöydän ääressä. Tosin kahdenkeskisiä salaisuuksia ja kuiskuttelut täytyy jättää pois.

Tarinakahvilan ohjeet

- kertominen on vapaaehtoista, kuunteleminen pakollista

- yksi kerrallaan kertoo, muut kuuntelevat

- jokainen kertoo vain omia tarinoita.

- kaikki kertomistyylit ovat yhtä arvokkaita

- tarinan pituus noin 7 minuuttia

- vältä keskeyttämistä ja kyselemistä

- yksittäisille tarinoille ei taputeta

- vain puheenvuorojen jakaja. Hän tekee myös lopussa yhteenvedon kaikista tarinoista. Sen jälkeen annetaan raivoisat aplodit kaikille tarinoille!

Teksti: Kerttu Jokela

Max 8 ihmistä Koronan vuoksi.

Varaa paikka kirjastosta.

Berättarkafé på finska

Kom och berätta vad du har hört eller upplevt i vardagen, på en fest, på en resa, eller

någon annanstans - känsliga ögonblick eller pinsamma situationer! Att berätta är frivilligt, att lyssna är obligatoriskt.

Ordfördelare: Kerttu Jokela (073-9630 397).

Kommer du ihåg på den tid när man bara kunde knacka på en dörr hos en granne, sätta sig ner och diskutera eller berätta historier på skämt eller allvar? Någon stickade eller broderade på en duk, en annan höll på att byta cykeldäck eller filade sin såg? Sedan kom TV och erövrade nästan varenda hem.

Enligt författaren Göran Palm blockerade TV människornas munnar och socialt umgänge uteblev. Berättarkafé-verksamheten blev som ett motgift, ”en social vaccination”. Berättarkafét växte till en frisk oas av socialt umgänge, och berättande blev var mans sätt att umgås och trivas tillsammans. Svenskspråkiga kaféer startades i Stockholm 1985. Berättarkafé på finska började dyka upp i olika delar av Stockholms län tjugo år senare.

Idén med berättarkaféet bygger på fri vilja att berätta. Varje berättare bestämmer själv hur hen vill leverera sin historia, vad hen vill betona eller lämna bort. Berättaren kan överraska sin publik så att någon kan sätta kaffet i vrångstrupen, kaffet sprutar som en aerosol på kläderna på en deltagare mittemot, en annan biter sig i tungan eller torkar tårar i smyg. Ibland kan lyssnare försöka att gissa slutet på historien.
Det är förbjudet är att ställa frågor om historien. Sådant kan göras under en paus eller efteråt.

Berättelserna inspirerar oss. När vi lyssnar på andras berättelser kan många känna igen sig i att ha varit i en liknande situation; ord, namn, plats, yrke, hobby, dialekt, en specifik person eller någonting annat kan väcka minnen.

Ju mer vi hör och lyssnar på andra, desto fler egna historier har vi att berätta för andra. Allas liv är värt en historia.

Nu när Coronaviruset härjar i landet har berättarkaféer testats på nätet i olika delar av Sverige. Det fungerar såväl online som vid ett bord. Visserligen måste hemligheter och viskningar berättas först efter berättarkaféet.